Edellistä päivitystä kirjoittaessa kuuntelin kyyhkysen kujerrusta kesäkeittiössä, nyt syksyn viimeisten kurkiaurojen äänet kaikuvat iltaöinä taivaalta. Olen asunut mökissä remontin keskellä parisen kuukautta. Muutin heti, kun kamareiden lattiat saatiin asennettua ja maalattua. Loppukesän kosteus, sateiset tuulet ja viilenevät yöt pakottivat hakeutumaan takan lämpöön mökkiin. Siitä lähtien olenkin polttanut vähintään yhden pesällisen puita pitääkseni itseni ja kissan lämpimänä. Onneksi on tullut neulottua viime vuosina villapaitoja ja sukkia, niille on ollut käyttöä. Lokakuun pakkasyöt ovat viileitä, kun alakerran kamareiden lämpöpatterit odottavat vielä asennust
Yläkerran huoneet ovat valmiita, kalustettuja ja lämpimiä, mutta pojat eivät ole halukkaita tulemaan mökille. Ulkohuussikäynnit ja peseytyminen sulatetulla sadevedellä ei täytä tämän päivän nuorten mukavuusvaatimuksia. Itsekin kaipaan juoksevaa, lämmintä vettä. Vesiosuuskunta liittymät kaivettiin maahan jo elokuun lopulla, mutta vieläkään putkia ei ole saatu toimintaan. Muutkin rakennustyöt olivat seisauksissa muutaman viikon ajan syyskuulla muiden kiireiden takia, mutta edistystä on silti tapahtunut.
Alakerran kamarit ovat aika pitkälti valmiit. Viime aikoina olen näperrellyt viimeisten listojen, verhotankojen ja kalusteiden parissa. Olen entisöinyt perintönä suvussa kulkenutta klaffilipastoa ja mökkiin jätettyä vaatekaappia. Lipasto on edelleen työn alla, mutta vaatekaappi nököttää petsattuna ja vahattuna kamarissa. Muutoinkin olen kalustanut huoneeni vanhoilla perintökalusteilla.