Hämärähommia

Viime aikoina olen sortunut hämärähommien tekoon. Tällä en tarkoita mitään epärehellistä, vaan ihan vain huonossa valossa näpertelyä. Aikaisin illalla pimenevät illat ja keskeneräiset sähköasennukset ovat syynä tähän asiantilaan. Viimeisimpänä projektina minulla on ollut roskakatoksen valmistaminen. Olisihan sen voinut siirtää ensi kesän töihin, mutta inhoan suuresti roska-astioiden kaivamista hangen alta ja pakkasella tuppaa myös kannet jäätymään kiinni. Sen vuoksi siis otinkin katoksen työn alle näin myöhään syksyllä. Onnekseni tänä vuonna saatiin nauttia harvinaisen lämpimästä ja kuivasta syyskelistä pitkään. Valitsin sopivan katosmallin internetin ihmeellisestä maailmasta, erään yrityksen mainoskuvista. Tarkoituksenani oli käyttää mahdollisimman pitkälle remontista ylijäänyttä puutavaraa. Silti jouduin käymään sahalla ostamassa järeämpää tolppapuuta ja paneelia julkisivuihin. Rautakaupasta noudin ruuveja, kattohuopaa ja betonilaatat nurkkien alle. Sitten vain saha pyörimään ja ruuvain hurisemaan. Otsavalon varassa sainkin katoksen lähes valmiiksi, kun ensilumi peitti maan (ja roskisten kannet).

Syksyn tärkein työ oli kuitenkin mökin julkisivun laudoituksen tekeminen. Sen sain työstettyä hyvien säiden aikaan syyskuussa. Purin vanhan julkisivulaudoituksen hirsiseinän osalta, jotta sain julkisivulle yhtenäisen laudoituksen. Samalla sain mahdollisuuden lisälämmöneristää hirsiseinän puukuitua sisältävällä tuulensuojalevyllä. Jotta rakenne toimii rakennusfysikaalisesti oikein, tein kunnolliset tuuletusraot. Täytyy myöntää, että julkisivulaudoitus onnistui aika hyvin ensikertalaisen tekemäksi, vaikka itse sanonkin. Ikkunoiden vesipellit puuttuvat vielä, mutta ovat jo tilauksessa. Lokakuussa rakentelin puusta leveät ja matala-askelmaiset puuportaat sisäänkäynnin eteen. Käytin työssä ns. precut-tekniikkaa eli sahasin ja maalasin kaikki osat ensin, jonka jälkeen kasasin ne paikoilleen. Tällä menetelmällä varmistin maalinkuivumisen siistinä, sillä muutoin olisi saattanut maaliin tarttua koivunlehti, jos toinenkin.

Juuri ennen ensilumen satamista tulivat sadevesikourujen, syöksytorvien ja kattoturvatuotteiden asentajat töihin. Ahkerat nuoret miehet laittoivat kaikki tuotteet siististi paikoilleen yhden päivän aikana. Sadevesikourut ja syöksytorvet olivat Piskon valmistamia. Ne ovat reilun paksuista teräspeltiä ja niiden erikoisuutena on kourun saumattomuus. Kourun sisällä ei ole mitään niittejä tai peltiliitoksia, joihin lehdet tai havunneulaset voivat jumittua. Sain kaupanpäälle pitkävartisen kourun puhdistusharjan, jonka avulla kourujen puhdistus pitäisi sujua vaivattomasti, jos kourun kaikesta huolimatta kertyy roskaa. Kattoturvatuotteina tilasin seinä- ja lapetikkaat sekä pätkän kattosiltaa. Nyt voin varata nuohoojan käymään, kun katolle nousu on turvallista.

Loppukesällä tein muitakin ulkotöitä. Vaikka keväällä ahkera talkooporukka pilkkoi valtavan kasan jätepuutavaraa polttopuiksi, jäi vielä minullekin tehtävää. Pilkoin ja kärräsin vajaan purkamani julkisivulaudoituksen sekä autotalliin kertyneet, sahauksesta ylijääneet puukapulat. Kevään talkooporukka aloitti myös kaatuneiden ja kaadettujen puunrunkojen katkaisua, mutta jouduin itse viemään työn maaliin. Onneksi minulla oli isän lahjoittama vanha, verkkovirtaköyttöinen ketjusaha. Taistelin moneen otteeseen sahan ketjun kiristysmekanismin kanssa ja välillä tuntui, että ketjun sijasta kiristyivät vain hermot. Lopulta kuitenkin kaikki puut olivat pinossa pienittyinä. 

Vielä olisi yksi projekti edessä: jumppahuoneen teko autotallin sisälle. Syyskesällä tasoitin ja eristin vanhan betonilaatan uuden huoneen alalta. Suurin osa töistä on kuitenkin vielä edessä. Pitäisi koolata vanhat, purutäytteiset ulkoseinät sisäpuolelta ja tehdä kaksi uutta väliseinää. Oikeastihan ne ovat ulkoseiniä, koska jumppahuoneesta tulee lämmin tila kylmän autotallin sisälle. Meinasin laittaa mökin vanhan ulko-oven tulevan jumppahuoneen oveksi. Saapa nähdä, miten homma etenee, kun  autotalli on kolme metriä korkea. Yhden ihmisen tehtäväksi voi olla haasteita tiedossa. Tämän projektin tarkoituksena on saada sopiva tila juoksumattoa yms. liikuntavarusteita varten. Samalla autotallista vapautuu rakennustarvikkeilta tilaa, vaikkapa autoa varten. Jouluksi valmista saattaa olla turhan optimistista, mutta ainahan sitä voi toivoa.