Hämärähommia

Viime aikoina olen sortunut hämärähommien tekoon. Tällä en tarkoita mitään epärehellistä, vaan ihan vain huonossa valossa näpertelyä. Aikaisin illalla pimenevät illat ja keskeneräiset sähköasennukset ovat syynä tähän asiantilaan. Viimeisimpänä projektina minulla on ollut roskakatoksen valmistaminen. Olisihan sen voinut siirtää ensi kesän töihin, mutta inhoan suuresti roska-astioiden kaivamista hangen alta ja pakkasella tuppaa myös kannet jäätymään kiinni. Sen vuoksi siis otinkin katoksen työn alle näin myöhään syksyllä. Onnekseni tänä vuonna saatiin nauttia harvinaisen lämpimästä ja kuivasta syyskelistä pitkään. Valitsin sopivan katosmallin internetin ihmeellisestä maailmasta, erään yrityksen mainoskuvista. Tarkoituksenani oli käyttää mahdollisimman pitkälle remontista ylijäänyttä puutavaraa. Silti jouduin käymään sahalla ostamassa järeämpää tolppapuuta ja paneelia julkisivuihin. Rautakaupasta noudin ruuveja, kattohuopaa ja betonilaatat nurkkien alle. Sitten vain saha pyörimään ja ruuvain hurisemaan. Otsavalon varassa sainkin katoksen lähes valmiiksi, kun ensilumi peitti maan (ja roskisten kannet).

Syksyn tärkein työ oli kuitenkin mökin julkisivun laudoituksen tekeminen. Sen sain työstettyä hyvien säiden aikaan syyskuussa. Purin vanhan julkisivulaudoituksen hirsiseinän osalta, jotta sain julkisivulle yhtenäisen laudoituksen. Samalla sain mahdollisuuden lisälämmöneristää hirsiseinän puukuitua sisältävällä tuulensuojalevyllä. Jotta rakenne toimii rakennusfysikaalisesti oikein, tein kunnolliset tuuletusraot. Täytyy myöntää, että julkisivulaudoitus onnistui aika hyvin ensikertalaisen tekemäksi, vaikka itse sanonkin. Ikkunoiden vesipellit puuttuvat vielä, mutta ovat jo tilauksessa. Lokakuussa rakentelin puusta leveät ja matala-askelmaiset puuportaat sisäänkäynnin eteen. Käytin työssä ns. precut-tekniikkaa eli sahasin ja maalasin kaikki osat ensin, jonka jälkeen kasasin ne paikoilleen. Tällä menetelmällä varmistin maalinkuivumisen siistinä, sillä muutoin olisi saattanut maaliin tarttua koivunlehti, jos toinenkin.

Juuri ennen ensilumen satamista tulivat sadevesikourujen, syöksytorvien ja kattoturvatuotteiden asentajat töihin. Ahkerat nuoret miehet laittoivat kaikki tuotteet siististi paikoilleen yhden päivän aikana. Sadevesikourut ja syöksytorvet olivat Piskon valmistamia. Ne ovat reilun paksuista teräspeltiä ja niiden erikoisuutena on kourun saumattomuus. Kourun sisällä ei ole mitään niittejä tai peltiliitoksia, joihin lehdet tai havunneulaset voivat jumittua. Sain kaupanpäälle pitkävartisen kourun puhdistusharjan, jonka avulla kourujen puhdistus pitäisi sujua vaivattomasti, jos kourun kaikesta huolimatta kertyy roskaa. Kattoturvatuotteina tilasin seinä- ja lapetikkaat sekä pätkän kattosiltaa. Nyt voin varata nuohoojan käymään, kun katolle nousu on turvallista.

Loppukesällä tein muitakin ulkotöitä. Vaikka keväällä ahkera talkooporukka pilkkoi valtavan kasan jätepuutavaraa polttopuiksi, jäi vielä minullekin tehtävää. Pilkoin ja kärräsin vajaan purkamani julkisivulaudoituksen sekä autotalliin kertyneet, sahauksesta ylijääneet puukapulat. Kevään talkooporukka aloitti myös kaatuneiden ja kaadettujen puunrunkojen katkaisua, mutta jouduin itse viemään työn maaliin. Onneksi minulla oli isän lahjoittama vanha, verkkovirtaköyttöinen ketjusaha. Taistelin moneen otteeseen sahan ketjun kiristysmekanismin kanssa ja välillä tuntui, että ketjun sijasta kiristyivät vain hermot. Lopulta kuitenkin kaikki puut olivat pinossa pienittyinä. 

Vielä olisi yksi projekti edessä: jumppahuoneen teko autotallin sisälle. Syyskesällä tasoitin ja eristin vanhan betonilaatan uuden huoneen alalta. Suurin osa töistä on kuitenkin vielä edessä. Pitäisi koolata vanhat, purutäytteiset ulkoseinät sisäpuolelta ja tehdä kaksi uutta väliseinää. Oikeastihan ne ovat ulkoseiniä, koska jumppahuoneesta tulee lämmin tila kylmän autotallin sisälle. Meinasin laittaa mökin vanhan ulko-oven tulevan jumppahuoneen oveksi. Saapa nähdä, miten homma etenee, kun  autotalli on kolme metriä korkea. Yhden ihmisen tehtäväksi voi olla haasteita tiedossa. Tämän projektin tarkoituksena on saada sopiva tila juoksumattoa yms. liikuntavarusteita varten. Samalla autotallista vapautuu rakennustarvikkeilta tilaa, vaikkapa autoa varten. Jouluksi valmista saattaa olla turhan optimistista, mutta ainahan sitä voi toivoa.

Vihdoinkin valmista

Pahoittelen pitkää radiohiljaisuutta, mutta olen keskittänyt kaikki voimat ja ajan mökin valmiiksi saattamiseen. Nyt alkaa olla valmista, siis sisällä. Ulkotyöt ovat vielä kesken, mutta kyllä nekin on tarkoitus saada valmiiksi pikapuoliin. 

Vaatehuoneessa asensin lattialaminaatit vanhan lankkulattian päälle. Asennus ei ollut läheskään yhtä helppoa kuin YouTube-videolla. Taisin latoa laminaatit kolmeen kertaan paikoilleen, vain todetakseni etteivät ne pysyneet pontissa ja purin kerta toisensa jälkeen. Syyksi osoittautui kiero pohjalaudoitus, jota en kuitenkaan jaksanut ruveta se enempi tasoittamaan. Mitä nyt muutama pieni rako lattiassa haittaa, kun tila on vain tavaran säilytystä varten. Samalla ajatuksella päätin hoitaa tilan listoitukset itse. Tämä oli siis ensimmäinen kerta elämässäni, kun tein listoitustyötä. Onneksi sain lainata työmiesten jiirisahaa, jolla työ sujui vaivattomasti. Tosin vain, jos osasin säätää jiirikulmat oikein. Vähän väärin sahatut jiirit pystyin täyttämään akryylimassalla, jolloin lopputulos oli kohtuullinen. Kun tavarat oli kannettu vaatehuoneeseen, niin säilytyslaatikot peittivät enimmät listat näkyviltä.

Sen jälkeen siirryin työstämään parvekkeen sivuseiniä. Autotallissa olivat projektin alussa purkamani kylmäeteisen vanhat paneeliseinät, jotka lyhensin oikeaan mittaan. Purkaessani olin jakanut toisen seinän kahteen osaan, jotka sain raahattua ihmeen kaupalla jyrkkiä sisäportaita ylös parvekkeelle. Toinen seinä oli pienempi ja sitä jouduin jatkamaan vanhoilla paneeleilla. Minusta paneeliseinät ovat kivannäköiset paikoillaan. Toisessa seinässä paikoillaan ollut naulakko istuu nätisti uuteen paikkaansa. 

Toisessa seinässä vanha sarana jäi koristeeksi muistona entisestä ovesta. Maalasin sekä paneeliseinät että vaatehuoneen oven valkoiseksi. Sitten kahdella muulla seinällä olevat lastulevyä alkoivat näyttää kamalalta tussitöhryineen, reikineen ja valumajälkineen, joten maalasin nekin. Uusin myös parvekkeen oven, jolloin tilan ulkoasu kohentui aika tavalla, lämmöneristävyydestä puhumattakaan.

Olin odotellut pitkään putkimiestä tekemään asennukset kylpyhuoneeseen ja vessaan, joten olin yllättynyt siitä, kuinka nopeasti ne lopulta olivat paikoillaan. Heti, kun olin saanut vessa seinät ja lattian valmiiksi, tuli putkari töihin. Pian minulla olikin kylpyhuoneessa malja-allas komuutin päällä, suihku seinällä ja pyykkikone kytkettynä. Lämmintä suihkua sain odotella viikon verran, kun putkari saapui asentamaan lämminvesivaraajan vessaan. Samalla käynnillä hän taikoi vanhan tiskikaapin päälle malja-altaan hanoineen ja wc-istuimen paikoilleen. Näin vessa oli saatu käyttöön, mutta sähköä ei vielä ollut eikä listojakaan. 

Sitten taas odottelin sähkömiestä ja rakennusmiehiä. Rakennusmies pistäytyi yhtenä päivänä levittämässä kuistin seinän ja paneloimassa katon loppuun. Sen jälkeen minulla oli mesta valmiina eteisen ja kuistin tapetointia varten. Laitoin Pilgren & Ritola juhannusruusutapetit yläosiin, joten minulla on nyt ikuinen juhannus. En halunnut ruveta itse listoittamaan alakerran tiloja, kun ne ovat olleet haastavia ammattimiehillekin. Itse tein odotellessa kaikenlaisia viimeistelyhommia ja etsin kalusteita.

 Löysin ihanan ja kohtuuhintaisen emännänkaapin ja oikean tyylin mukaisen ruokapöydän Torista. Hain itse ruokapöydän kaukaa Ylöjärven perukoilta ja vanhempani noutivat emännänkaapin kommellusten kera Kalajoelta. Ruokapöytä jäi odottamaan tuunausta, mutta emännänkaapin täytin Pentikin astioilla.

Rakennusmiehet tulivat ennen sähkömiestä. Muutaman päivän jälkeen vessa, eteinen ja kuisti oli listoitettu. Sitten oli taas minun töiden aika. Asensin puolipaneelit tapettien alapuolelle, jonka jälkeen laitoin maalipensselit heilumaan. Lopulta sähkömieskin tuli, joten vessaan, eteiseen ja kuistille koitti valkeus. Kokosin eteisen korkeat kaapit ja sitten jääkaappi voitiin siirtää omalle paikalleen. 

Viimeisen viikon aikana olen sahannut viimeiset listat, maalannut ja naulannut paikoilleen. Lisäksi olen siivonnut jokaisen huoneen seinät, katon ja lattian sekä kalusteet. Mökki on siis sisältä valmis, jos se nyt koskaan voi olla valmis. Verhot ja ikkunalaudat puuttuvat kuistilta sekä kalusteita pitäisi vielä laittaa. Ulkona on kattotyöt ja julkisivuverhoilu kesken. Pihahommat tekemättä ja autotalli täysin sekainen. Kaikesta huolimatta olen päättänyt, että nyt on aika pitää avoimet ovet. Koska lomakausi hivuttautuu aloilleen, pidän useampana ajankohtana ovet avoinna blogini lukijoille. 

Tervetuloa mökilleni to 27.6. tai 4.7. tai 1.8. klo 10-20! Mikäli osoite ei ole vielä tiedossa tai on jotain muuta kysyttävää, niin laitathan viestiä osoitteeseen mokinakkablog@gmail.com. Mikäli em. päivämäärät eivät sovi ja haluat kuitenkin tulla käymään, niin samaisessa osoitteessa voidaan neuvotella jokin muu aika.

Valmistuminen häämöttää jo

Remontti on kestänyt nyt vuoden verran. Mökki kauppoja tehdessä en osannut arvioida lainkaan, kuinka kauan korjaustöissä kestää. Lopultakin viimeiset tilat ovat valmistumassa. Rakennusmiehet ovat olleet töissä, kun muilta töiltä ovat ennättäneet. On ollut kiva seurata, kun yläkerran vaatehuoneen seinien ja katon kantavat rungot villoineen peittyivät höyrynsululla ja Anselmi-levyillä. Rakenteen ohuudesta huolimatta siitä saatiin ihan hyvin lämpöäeristävä ja tiivis, jonka pintamateriaalina on kipsilevy. Toisella rakennusmiehellä on kotonaan puusepän verstas, joten hän työsti siellä minulle puutavarasta sopivat ovenkarmit vaatehuoneen oviaukkoon. Itse ovi löytyi autotallista vanhan rojukasan takaa. Se oli sormipaneloitu, massiivinen puuovi, josta lyhentämällä saatiin kelpo uksi. Tässä vaiheessa työn jatkaminen siirtyi omalle kontolleni.

Vaatehuoneeseen ei ole vielä vedetty sähköä, joten pimeässä ja kylmässä työskentely ei oikein innostanut. Sen vuoksi virittelin ulkokautta jatkokaapeleiden avulla sähköt, jotta sain työvalot ja lämpöpatterin tilaan. Sitten oli vain tartuttava härkää sarvista ja kömmittävä tasoitepurkin kanssa töihin. Tila on matala, ahdas ja epämukava. Kitatessa tulikin kokeiltua moninaisia työasentoja kontaten, istuen ja kumarrellen. Seuraavaksi varustauduin hiomakoneen ja maskin kanssa yläkertaan. Jos jotain olen näissä remontti- hommissa olen oppinut, niin sen, että tasoiteesta syntyvä, hienojakoinen hiomapöly tukkii silmät, nenän ja kaiken muunkin. Pojat nauroivat tämän viimeisen hiontasession jälkeen, kun muistutin enemmän haamua kuin itseäni. 

Vaatehuone ei ole ainoa tila, jonka korjaus on edennyt, vaan eteinen, vessa ja kuisti ovat myöskin pitkällä. Vihdoinkin kuistissa on alapohja ja kulku on vallan vaivatonta. Kuistin katto ja uudet seinät on paneloitu. Myös smyygilaudat on asennettu ikkuna- ja oviaukkojen pieliin. Vain vanhan eteisen vastaisen seinät levytykset, lattialankut ja listat puuttuvat. Vessan ja eteisen kattopaneelit on jatkettu yhtenäiseksi ja seinät levytetty. Vessan lattia vedeneristettiin toissa viikolla ja tänään rakennusmiehet kävivät laatoittamassa sen. Ennen laatoittamista minun piti kitata kipsilevyjen saumat, hioa kattopaneelit ja kittaukset sekä maalata pinnat. Alkuperäisenä ajatuksena oli tapetoida sekä vessan ja eteisen seinien yläosat sekä asentaa puolipaneelit alaosaan. Sitten juolahtikin mieleeni, että paperitapetti ei taida kestää pesualtaan ympäristössä. Sen vuoksi päätin maalata vessan seinät Tikkurilan Luja-maalilla, mikä on tarkoitettu vaativiin olosuhteisiin. Valitsin tilaan kaksi eri sävyä, joista yläosan vaalean sininen on täsmälleen samaa sävyä eteisen tapetin pohjavärin kanssa ja alaosan tummempi sininen taas sointuu hyvin yläosan sävyyn. Meinaan vielä taputella sapluunan avulla koristeboordin värien vaihtumiskohtaan.

Eteisen seinät maalasin ensin valkoisella pohjamaalilla. Koska vessan vaaleansinistä maalia jäi ylitse, maalasin eteisen peräseinän sillä kauttaaltaan. Sille seinälle on tulossa jääkaappi ja pari korkeaa komeroa, joten tapettia ei olisi jäänyt kovin paljon näkyviin niiden takaa. Lisäksi samalle seinälle oli asennettu välittömästi kipsilevyjen paikalleen laiton jälkeen valokuituliitymän kytkentärasia. Maalaus rasian ja sen kaapeleiden alta oli tarkkakätisen puuhaa, mutta tapetointi olisi ollut todella haastavaa. Kun eteisen ja vessan katto sekä seinät oli maalattu, oli aika työstää ovia karmeineen. Tuvan vanha ovi siirrettiin kuistin ja eteisen väliseinään. Ovi oli kutakuinkin saman kokoinen kuin mökin vanha ulko-ovi, joten sen asennuksessa ei ollut suurempia ongelmia. Vessan oven olin ostanut käytettyjen tavaroiden rautakaupassa, joten sitä jouduttiin lyhentämään aika reilulla kädellä sekä ylä- että alaosasta. Ovesta lohkesi epätoivotusti iso pala lyhennettäessä, joten siihen päädyttiin laittamaan huulloslistat reunoihin. Karmi valmistui samoin kuin vaatehuoneen oven karmi, rakennusmiehen verstaassa. Sitten minulla oli taas ohjelmassa hiontaa, kittausta, hiontaa, maalausta ja jälleen kittausta, hiontaa sekä maalausta. Kynnykset ajattelin maalata lattialankkujen kanssa samalla maalilla siniharmaaksi.

Remontin loppu siis häämöttää, mutta samoin häämöttää myös kukkaron pohja. Olen pihistellyt kaikessa missä voin, mutta annoin periksi poikien toiveille ja tilasin kunnon 43"  älytelkkarin. Se tuntuu suorastaan jättimäiseltä, kun ehdin tottua katsomaan 18" asuntovaunun telkkaria. Kunhan nyt saan raavittua kasaan sen verran rahaa, että saisin ostettua lämminvesivaraajan ja maksettua työmiehille loput työt, niin sitten saankin nauttia valmiista mökistä. Pyykkikoneen hankintaa taidan suosiolla siirtää myöhemmäksi, kun tiedossa on yksi käytetty, mutta toimiva laite. 

Pakkasta, lunta ja auringonpaistetta

Uuden vuoden myötä mökin remontti on edennyt myötätuulessa. Pahimpana vastuksena on ollut jäätyvä vesijohto. Ensimmäisen kerran se jäätyi vuoden vaihteen kovassa pakkasessa. Sain sen sulatettua itse lämpöpuhaltimella, mutta sen seurauksena yhden venttiilin tiiviste vaurioitui ja jouduin sulkemaan veden kokonaan. Pakkasten myötä monella muullakin oli vesijohtojen kanssa ongelmia, joten odottelin reilun viikon putkimiehen käyntiä. Jotenkin vain selvisin siitäkin ajasta sulattelemalla pesuvettä lumesta ja valuttelemalla astiaan vesijohdon vuotokohdasta siideritölkkiä apuna käyttäen pieniä määriä vettä kerrallaan. Tämän viikon kovana pakkaspäivänä vesijohto jäätyi uudelleen. Tällä kertaa putkimies ehti tulemaan jo seuraavana päivänä ja putket asemoitiin sekä eristettiin uudelleen eteisen ja vessan alapohjassa jäätymisen estämiseksi.

Rakennusmiehet ovat tehneet parisen viikkoa töitä kuistin ja vaatehuoneen parissa. Kuistin yläpohjan kurkihirsi on liitetty vaatehuoneen ulkoseinän hirsien varaan. Kuistin kattopalkkien päälle asennettiin aluskate, joka limitettiin mökin aluskatteeseen. Vesikatetta varten on laitettu ruodelaudat paikoilleen, mutta kattopeltejä ei vielä ole asennettu. Kuistin ulkoseinissä on tuulensuojalevyt. Tänään miehet saivat laitettua ulko-oven ja ikkunat omiin aukkoihinsa. Kuisti näyttää hyvältä ulkopuolelta katsottuna, mutta kuistin sisällä on puolen metrin pykälä alaspäin ja pohjalla vielä lunta.

Kuistin kanssa saman aikaisesti on tehty vaatehuoneen ulkoseiniä, jotta kuisti saadaan lämpimäksi. Toki ensin täytyy asentaa lämmöneristeet kuistin ulkoseiniin ja yläpohjaan. Kunhan kuistille saadaan lämpöpuhallin ja lumet sulatettua, sitten on aika ruveta tekemään alapohjaa ja lattiaa. Vaatehuonekin alkaa muotoutua, kun ulkoseinät ja yläpohja saadaan villoitettua. Rakennusmiehet valittelivat jo etukäteen yläpohjien eristämisen vaikeutta alapuolelta työstettäessä. Yhdessä yritimme pohtia erilaisia vaihtoehtoja, joilla saisi villalevyt pysymään paikoillaan asentamisen aikana.

Minä olen jatkanut kamareiden ja tuvan viimeistelytöitä, mm. paikkamaalauksia. Lisäksi olen palannut 100-vuotiaan klaffilipaston entisöinnin pariin. Se oli pitkään kesäkeittiössä säilytyksessä, mutta toin sen sisälle kuivumaan viikko sitten. Seuraavaksi siihen pitäisi veistellä paikkapaloja vauriokohtiin. Sitten sen voisi kitata, petsata ja lakata. Näen jo sieluni silmin lopputuloksen, enkä malttaisi odottaa sen valmistumista. Valitettavasti en ennätä käyttää aikaa entisöintiin niin paljon kuin haluaisin. Lumisateet ovat pitäneet huolta, että tulee tehtyä lihaskuntotreenit lumikolaa hyödyntäen.

Tein päätöksen hankkia aurinkopaneelit, kun sain niin hyvän tarjouksen ja korottoman osamaksun. Asennus onnistui vaivattomasti yhdessä päivässä, kun juuri silloin sattui tulemaan suojakeli. Luonto hoiti enimmät lumet pois katolta, jolloin asentajat pääsivät suoraan varsinaiseen asiaan eli kiinnitys kiskojen kiinnitykseen. Invertteri sijoitettiin ulkoseinälle sähkökeskuksen yläpuolelle ja kaapeloinnit vedettiin kattopellin alta. Minun täytyi tehdä sähköyhtiön kanssa sopimus ylimääräisen sähkön myynnistä. Sen myötä kaikki pienvoimalan osalta on kunnossa, joten nyt vain odotellaan lumen sulamista ja aurinkoisia kelejä. Minä voin seurata sähkön muodostumista puhelinsovelluksen avulla.

Nautin joka päivä mökin akkana olemisesta. Olen keitellyt ruokaa puuhellalla ja kokeillut paistaa yhtä sun toista leivinuunissa. Eipä ole paljon haitannut kalliit sähkön hinnat, kun on näitä tulisijoja. Iltaisin olen istuskellut kissan kanssa muurin lämmössä neulomassa. Voiko olla sen mukavampaa. 

Ei tullut valmista jouluksi

Pitkään toivoin, että mökki valmistuisi jouluksi. Sitten jouduin hyväksymään, että tänä vuonna vietetään joulua remontin keskellä. Toistaiseksi keskeneräisiä ovat yläkerran kamarit, vaatehuone, eteinen, vessa ja kuisti. Rakennusmiehiä ei ole näkynyt kahteen viikkoon. Ensin he olivat kiinni jossain toisessa projektissa ja sitten korona kaatoi heidät sairaspetiin. Minä olen saanut tasoitettua ja maalattua yläkerran kamareiden kipsilevyt, mutta listoittamisen jätän rakennusmiesten tehtäväksi. Heillä on kunnolliset sahat ja naulapyssyt, niin lopputuloksesta tulee parempi. Eipä silti, en saanut yläkerran seinien tasoituksia onnistumaan niin hyvin, kuin toivoin. Vaikka kuinka yritin tehdä tasoitukset huolellisesti, niin silti valmiissa pinnassa näkyy koloja. 

Toivottavasti jouluviikolla rakennusmiehet pääsisivät paikalle. Ensiksi olisi tarkoitus listoittaa yläkerran kamarit ja sen jälkeen lähteä työstämään alakerran vessan lattiaa. Sopivan sään sattuessa voisi avata vesikaton, jotta kuistin yläpohjan rakenteet saataisiin liitettyä mökin rakenteisiin. Putkimies lupasi pistäytyä alkuviikosta, jotta vesiputkien sijoittaminen lattiarakenteeseen saadaan tehtyä kaikin puolin järkevästi. Olisi kiva, jos putkimies ehtisi purkaa samalla käynnillä työmaa-aikaisen vesihanan. Sitten rakennusmiehet voisivat laatoittaa kylpyhuoneen nurkan valmiiksi samanaikaisesti, kun laatoittavat vessassa.

Sähkömiehellä oli aikaa käydä jatkamassa asennuksia parina edellisenä viikkona. Hän veti datakaapelit alakerran tiloihin ja kiinnitti niihin tarvittavat rasiat. Lisäksi hän asensi pari pistorasiaa, jotka edellisellä kerralla olivat jääneet laittamatta. Onneksi hän lisäsi yhden rasian eteisen seinään, jotta minun ei enää tarvitse roikottaa keittiön pistorasiasta jatkojohtoa eteisen oven kautta eteisen lämpöpuhallinta varten. 

Vaikka mökki ei ole valmis, niin nautin silti täällä elelystä. Joka päivä lämmitän joko takan, leivinuunin tai puuhellan. Pakkasilla poltin parikin pesällistä. Puuhellalla lämpiää vaivattomasti ja nopeasti iso kattilallinen lämmintä vettä peseytymistä tai pyykinpesua varten. Olen päässyt nyt parin viikon ajan nauttimaan sisäsaunan löylyistäkin. Minulla on käynyt tässä mökillä muutama kauppamies tarjoamassa aurinkopaneeleita ja he kaikki olivat vaikuttaneita mökin sisustuksesta, vaikka olivat kovin epäileväisen oloisia pujotellessaan kuistin runkopuiden välistä ja noustessaan sokkeleiden ylitse keskeneräisen eteiseen. 

Lupailin blogin seuraajille avoimen ovien päiviä enkä ole edelleenkään hylännyt tapahtumaa. Koska remontin aikataulu on viivästynyt, on myös avointen ovien päivä siirtynyt eteenpäin. Ehkä helmi-maaliskuulla voisi olla realistista järjestää tapahtuma.  Silloin ei varmaan enää tarvitse selviytyä temppuradasta päästäkseen mökiin sisälle. Näin ollen hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

Yksi askel eteen ja kaksi taakse

Parisen viikkoa sitten putkimies pyörähti mökillä ja sen jälkeen aloin saada vettä keittiöön. Lisäksi kylpyhuoneeseen asennettiin WC-istuin. On ollut melkein luksusta laittaa tiskikone pesemään astioita. Pesytyminenkin on ollut helpompaa, vaikka lämmintä vettä ei vielä tulekaan. Yksi askel siis kohti valmistumista saavutettu.

Kuistin perustukset ovat valmiina. Rakennusmiehet valmistivat laudoista ja vanerista valumuotit anturoita varten. Tilasin valmista betonimassaa, vaikka tarvittava määrä pieni olikin. Massalla täytettiin muotit ja muotoiltiin elintasosiiven anturoiden ulokeosan päälle viisteet ohjaamaan vesi perustuksista poispäin. Kuistin valun ja muurausten suojaksi tehtiin pressuista, laudoista ja routaeristelevyistä suojakatos, jonka sisään laitettiin pieni lämmitin pitämään lämpötila plussan puolella. 

Parin päivän kuluttua valusta muotit purettiin ja sokkeleiden muuraus voitiin aloittaa. Sokkelissa käytettiin eristeellä halkaistuja kevytsoraharkkoja ja osaksi myös eristämättömiä. Muurauslaastin annettiin kuivua muutaman päivän ajan suojahupun suojissa ennen kuin töitä jatkettiin patolevyjen asentamisella. 

Mökin vanhalla osalla ei ollut anturoita eikä sokkelia, vaan pelkästään nurkkakivet. Betoni- tai harkkosokkelin asentaminen nurkkakivien väliin osoittautui liian haasteelliseksi, joten päätimme korvata sokkelin xps-eristelevyillä. Tämän ratkaisun etu on se, että se suojaa mökin alapohjaa ja ulkoseinän läheisyyteen asennettuja vesijohtoja kylmältä. Varsinkin se kohta, josta maan alta nousevat vesiputket mökin sisään, suojattiin huolellisesti eristeillä.

Sen jälkeen kaikki esiin kaivetut sokkelit, eristesokkelit ja muuratut sokkelit peitettiin patolevyillä. Patolevyt toimivat sokkelin ulkopinnassa pystysalaojana eli niiden tehtävänä on ohjata sade- ja hulevedet alaspäin, jotta ne eivät kastelisi sokkelia. Patolevyjen yläosaan kiinnitettiin tarkoitukseen suunniteltu lista estämään veden pääsy ylhäältä päin sokkelin ja patolevyn väliin. Sen jälkeen olikin aika tilata pikkukaivuri taas hommiin. Kaivuri muotoili routaeristeitä varten sopivan kallistuksen kaivannon pohjalle, jotta sade- ja hulevedet valuvat routaeristelevyn pintaa pitkin poispäin rakennuksesta. Sitten kaivannot voitiin täyttää. Normaalisti täytössä käytetään salaojasepeliä, josta on poistettu hienoaines, mutta tällä kertaa käytettiin entistä maa-ainesta kohtuullisen hyvän vedenläpäisevyyden takia.

Tähän saakka työt sujuivat melko suunniteltusti, mutta kun rakennusmiehet siirtyivät yläkertaan sivu-ullakolle vaatehuonetta edistämään, tuli yllätyksiä. Tiedättehän TV:n remonttiohjelmat, joissa aina tulee jotain takapakkia, kun ollaan jo aika pitkällä korjaustöissä. Nyt minulle kävi juuri niin, enkä voi kuin katsoa itseäni peiliin syyllistä etsiessä. Rakennusmiehet totesivat, että yläkerran huoneiden yläpohjan lämmöneristetilasta tipahteli vettä sivu-ullakolle. Ensin mietittiin vesikaton vuotoa, mutta sitten ongelman lähteeksi osoittautui kosteuden tiivistyminen lämmöneristetilaan. Syynä tähän taas on se, että yläkerran yläpohja ja ulkoseinät on toteutettu ilman höyrynsulkua. Tässä tilanteessa harmittelin, etten ollut tehnyt yhtään rakenneavausta näihin rakenteisiin ennen yläkerran korjaamista. Kun pahimmat kiroukset oli päästetty ilmaan, oli aika miettiä korjaustoimenpiteitä. Päädyin siihen, että yläkerran huoneet korjataan yksi kerrallaan lisäämällä höyrynsulkua sekä Kingspan Anselmi-levyt. Nämä viimeksi mainitut levyt koostuvat ohuehkosta pur-eristeestä ja kipsilevystä, joten niillä saa nopeasti tasoitusta ja maalausta vaille valmista pintaa. 

Harmillisesti yläkerran tilojen rakentaja ei ole ymmärtänyt rakenteiden perusasioita, vaan on tehnyt huonolaatuista jälkeä. Yläpohjarakenteesta puuttuu höyrynsulun lisäksi myös tuuletusraot. Minun valitsemani korjaustapa parantaa tilannetta, mutta on ns. budjettiratkaisu eikä ole siten ideaali vaihtoehto. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vesikatto on seuraavan kerran uusimisen tarpeessa, on korjattava koko yläpohjarakenne täyttämään rakennusfysikaaliset vaatimukset. Se taas johtaa rakenteen korottamiseen, jotta saadaan kunnolliset eristepaksuudet ja tuuletusraot. 

Nyt jatketaan töitä sekä kuistin rungon että yläkerran tilojen parissa. Sitten ollaan taas pari askelta lähempänä maalia.

Valmiita ja keskeneräisiä remonttihommia

Edellistä päivitystä kirjoittaessa kuuntelin kyyhkysen kujerrusta kesäkeittiössä, nyt syksyn viimeisten kurkiaurojen äänet kaikuvat iltaöinä taivaalta. Olen asunut mökissä remontin keskellä parisen kuukautta. Muutin heti, kun kamareiden lattiat saatiin asennettua ja maalattua. Loppukesän kosteus, sateiset tuulet ja viilenevät yöt pakottivat hakeutumaan takan lämpöön mökkiin. Siitä lähtien olenkin polttanut vähintään yhden pesällisen puita pitääkseni itseni ja kissan lämpimänä. Onneksi on tullut neulottua viime vuosina villapaitoja ja sukkia, niille on ollut käyttöä. Lokakuun pakkasyöt ovat viileitä, kun alakerran kamareiden lämpöpatterit odottavat vielä asennust

Yläkerran huoneet ovat valmiita, kalustettuja ja lämpimiä, mutta pojat eivät ole halukkaita tulemaan mökille. Ulkohuussikäynnit ja peseytyminen sulatetulla sadevedellä ei täytä tämän päivän nuorten mukavuusvaatimuksia. Itsekin kaipaan juoksevaa, lämmintä vettä. Vesiosuuskunta liittymät kaivettiin maahan jo elokuun lopulla, mutta vieläkään putkia ei ole saatu toimintaan. Muutkin rakennustyöt olivat seisauksissa muutaman viikon ajan syyskuulla muiden kiireiden takia, mutta edistystä on silti tapahtunut.

Alakerran kamarit ovat aika pitkälti valmiit. Viime aikoina olen näperrellyt viimeisten listojen, verhotankojen ja kalusteiden parissa. Olen entisöinyt perintönä suvussa kulkenutta klaffilipastoa ja mökkiin jätettyä vaatekaappia. Lipasto on edelleen työn alla, mutta vaatekaappi nököttää petsattuna ja vahattuna kamarissa. Muutoinkin olen kalustanut huoneeni vanhoilla perintökalusteilla. 

Tupa oli alakerran kamareita pitempään työmaana. Lattialankkujen hiontapöly levisi tuvasta koko mökkiin, vaikka kuinka yritin pitää ovet suljettuna. Lopulta sain tuvan lattian maalattua, keittiökaappien asennukset viimeisteltyä ja vanhat kalusteet paikoilleen. Leivinuuni ja puuliesi ovat olleet työkalujen, maalien ja muiden romujen säilytyspaikkana. Kun sain ne raivattua, niin tupakin alkoi näyttää asutulta. Kumpa saisin vielä maalattua uunin pinnat uudelleen, niin sitten tupakin alkaisi olla valmis.

Eniten muutosta on tapahtunut eteisen, vessan ja kuistin osalla. Pari viikkoa sitten sain pikkukaivurin pihaan, joka kaivoi mökin edustan ja elintasosiiven ympärystän auki. Tarkoitus on siis asentaa patolevyt ja routaeristeet. Ennen sitä kuitenkin uusittiin vessan ja eteisen ulkoseinän lahonnut alin hirsi, sekä asennettiin uudet runkopuut ja lämmöneristeet. Viime viikolla valettiin kuistin perustukset. Seuraavaksi pitäisi saada putkimies paikalle kytkemään vesimittari ja viimeiset vesijohdot paikoilleen. Sen jälkeen pystyy tekemään eteisen ja vessan loppuun sekä pistämään kuistin pystyyn. 

Viime viikkoina olen tuntenut remonttiväsymystä, kun työlista tuntuu jatkuvan loputtomiin. Samanaikaisesti palkkatyössä on omat kiireensä. Silti yritän tehdä jotain remontin eteen joka päivä, joskus se tarkoittaa vain parin ruuvin kiinnittämistä, toisinaan useamman tunnin mittaista työrupeamaa. Silti aikaa on riittänyt myös akkojen hommiin: uusin, alhaalta aloitettu neuletakki on kaarrokevaiheessa ja välillä olen virkannut Torista ostamaani verhoon tankokujaa.