Patoutumien purkua ja nettisurfailua

Sisääntulo mökkiin on ihan toisen näköinen kuin ennen, kun eteistila on yhtenäistä tilaa. Sain lopulta kylmäkomeroiden paneeliseinät kitkuteltua paikoiltaan kokonaisena. Lopuksi kuitenkin jouduin sahaamaan seinät keskeltä poikki, jotta sain ne kuljetettua ulos ulko-ovesta. Niistä tulee hyvät seinät sivu-ullakolle, kunhan saan ne jotenkin hilattua yläkertaan. 

Eteisen jälkeen purkuvuoroon tuli kylpyhuone. Kylpyhuoneen kattolistan ja -paneelin välisen jokaisen kolon täytteeksi oli tungettu paperia. Se viittaa suurella todennäköisyydellä ilmavuotoon seinä-kattoliittymässä, joka johtuu heikosti liitetyistä höyrynsulun liitoksesta. Se täytyy korjata tämän projektin puitteissa. 

Aloin hakata seinäkaakeleita palasiksi lekalla, mutta vaihdoin melko pian työkalun vasaraksi. Hakkaaminen oli kivaa ja tietyllä tavoin terapeuttista. Sain purkaa sisään patoutuneita aggressioita, joten purkupäivän jälkeen oli aivan rento olo. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse purkaa yksin koko kylppäriä, on se niin raskasta hommaa. Huomenna tulee ammattimiehet paikalle jatkamaan aloittamaani purkua.

Olen surffannut netissä illat pitkät vertailemalla rakennusmateriaalien hintoja. Parit tilaukset laitoin jo menemään, mutta vielä on listalla paljon tavaraa, joiden tilaus pitäisi saada pian eteenpäin. Työmiehet kaipaavat varmaan jo loppuviikosta puutavaraa ja kipsilevyä paikoilleen laitettavaksi. Tähän saakka en ole kuluttanut rahaa paljon muuhun kuin työkaluihin, mutta nyt se asia muuttuu. Joudun varmaan myös täydentämään rakennesuunnitelmia pikaisesti työmiesten käyttöön.

Tällä viikolla on tulossa käymään putkimies antamaan tarjousta putkiasennuksista. Viime viikolla kävi jo yksi putkimies paikalla, mutta vertailun vuoksi pyysin toisenkin tarjouksen. Viime viikolla allekirjoitin myös tilauksen valokuituliittymästä, mutta sen asennus menee varmaan kesään. Olen myös sopinut vesiosuuskunnan puheenjohtajan kanssa katselmuksesta, jotta saadaan vesijohdon ja viemärin liittymäpaikat sovittua. Nämä kaikki asiat pitäisi vielä sitoa yhteen, jotta aikataulut saataisiin sujumaan jouhevasti. Putkiasennuksista ja vesiosuuskunnasta riippuu se, kuinka kauan joudun olemaan ilman vettä. Purkutöiden takia joudutaan katkaisemaan nykyiset vesijohdot ja uusi vesi tulee sitten vesiosuuskunnasta.

Toivottavasti lumen tulo alkaisi riittää. Toivon aikaista kevättä, jotta päästäisiin pian kaivamaan pihaan kaivantoa. Muutenkin helpottaisi korjaustöitä, kun ei tarvitsisi kahlata hangessa pihan poikki. Vielä tänään jouduin tarttuman lumikolaan ja avaamaan pihatietä rakennusmiehiä varten.

Kaikenlaisia löytöjä

 Sain vihdoin kamareiden purkutyöt tehtyä loppuun. Mitään suuria yllätyksiä ei enää ilmennyt. Mitä nyt lattian villojen seasta löytyi pari eläinten raatoa, joista toinen oli tunnistettavissa rotaksi. Toista en osannut määrittää, mutta ehkä joku lukijoista tunnistaa kuvasta oikean eläinlajin.

Kamarin purkutöiden lopuksi päätin napata kylpyhuoneen vastaisen väliseinän alaosan lastulevyt pois, kun selvästi näin niiden olevan tuoreempaa tavaraa kuin muut seinälevyt. Takaa paljastui hirsiseinän alaosa, jonka oven puoli pää oli tuettu terästapin varaan. Alin hirsi oli poissa ja alla oli pelkkää maata. Mitenkä tuonkin nyt korjaisi. En halua jättää koloja tai rakoja mihinkään, koska niiden kautta pieneläimet pääsevät rakenteisiin. Ajatuskin siitä, että hiiret tekisivät pesän kotini alapohjaan, saa aikaan vilunväreitä.

Kamareiden jälkeen siirryin sorkkarautani kanssa eteisen kylmäkomeroiden kimppuun. Ajatuksena oli purkaa kylmäkomeroiden ulkoseinän sisälevyt ja eristeet pois sekä välipohjan alapinnan lastulevyt. Kylmäkomeroiden ja eteistilan jakavana väliseinänä oli kevytrakenteinen paneeliseinä ja komeroiden ovet olivat samaa rakennetta. Yritin purkaa nuo paneeliseinät kokonaisena, jotta voisin tehdä niistä yläkerran sivu-ullakoiden päätyseinät. Vaikka käytin viikonloppuna monta tuntia komeroiden purkamiseen aikaa, paneeliseinät ovat edelleen paikoillaan. Sen sijaan väänsin vahingossa tuvan välioven saranoiltaan. En saanut sitä nostettua takaisin saranoilleen, kun umpipuinen ovi painoi vähän liikaa omille voimilleni. Jospa saisin jonkun kaveriksi sitä nostamaan. Kylmäkomeron ulkoseinässä oli iso kasa auringonkukan siementen kuoria. Nähtävästi tintit ovat nauttineet siemenistä räystäiden alla. En oikein muuten osaa selittää asiaa. Saman ulkoseinän kantava hirsipalkki oli alapinnastaan niin laho, että puuaines karisi punaisena pölynä sormien alla. 

Sain purettua kylmäkomeron ja varaston välisen seinän, niin pääsin ensimmäistä kertaa varastoon. Sinne olisi ollut sisäänkäynti suoraan ulkoa, mutta katolta valuneet lumet olivat jäätyneet aikamoiseksi kasaksi oven eteen, joten sitä kautta kulkeminen oli mahdotonta. Varastosta löytyi vanha kupoliteltta, tuhkaimuri, ruukkuja ja puusta veistetty joulutonttu. Mikä mielenkiintoisinta, varaston kamarin vastaisessa väliseinässä oli vanha ovi. Harmikseni se oli naulattu kiinni, mutta jospa saisin sen irrotettua. Siitä saisin kauniin välioven kamareiden väliseen oviaukkoon. Ovi oli todella hyväkuntoinen, mutta naulojen irti repiminen tekee väistämättä pintavaurioita.

Kylmäkomeroiden, varaston tai eteisen alapohjassa ei ollut betonilaattaa, vaan vanhat leveät ja paksut puulankut. Muovimattopinnat ovat heikentäneet rakenteen kuivumiskykyä, joten osa lankuista oli kärsinyt kosteusvaurioita. Lankkujen alla, matalan ilmaraon alla, oli multaa ja kaikenlaista pikkutavaraa, mikä oli pudonnut lankkujen raoista. Eteisen lattialankut oli peitetty vanerilevyillä, jotka oli naulattu kiinni. Niitä ei saanut millään muulla tavoin pois, kuin pikkupalasina. Kylmäkomeroiden ja varaston katon lastulevyjen alta löytyi kauniit, maalaamattomat puupaneelit, mutta varaston kohdalla niissä oli hometäpliä. Lisää rakenneratkaisuja mietittäväksi.

Tarkoituksenani oli tilata Juvi Oy:n komuutti kylpyhuoneen allaskaapiksi. (Selvennykseksi: komuutti tarkoittaa pesukalustetta, jossa on kannen alla paikka pesuvadille.) Oikean kokoinen tuote oli loppunut verkkokaupasta, joten aloin etsiä oikeasti vanhaa komuuttia nettikirppareilta. Löysin juuri oikean kokoisen ja suhteellisen hyväkuntoisen komuutin Torista pohjanmaalaiselta myyjältä. Hän lupasi lähettää sen minulle kotiosoitteeseen asti toimitettuna murto-osalla siitä hinnasta, mitä uudistuotannon komuutti olisi maksanut. Silkkaa säästöä siis.

Kamareiden rakenteiden salat paljastuvat

Taas olen yhden viikon verran tehnyt mökillä purkuhommia. Ensimmäisen kamarin purut on valmiina ja toisen puolivälissä. Yllätyksiä on tullut joka vaiheessa vastaan. Mietin pitkään, että mitä teen ensimmäisen kamarin seinille. Turkoosin maalin alla oli pari kerrosta tapettia ja periaatteessa olisin voinut laittaa päälle uuden kerroksen. Seinissä oli kuitenkin paljon ruuvien, naulojen ja vanhojen sähköasennusten jälkiä. Sen vuoksi päätin repiä vanhat tapetit alas sisälevyjen pintaan asti.

Sisälevyt osoittautuivat puukuituisiksi huokolevyiksi, joita entisaikaan nimitettiin haltexiksi. Sisäkattolevyt olivat samaa materiaalia, mutta niiden näkyvä pinta oli hennosti kuvioitua, muovimaista paperia. Alakattolevyjen alta paljastui vanhat, hyväkuntoiset puupaneelit. Purkaessani niitä selvisi aika nopeasti, miksi niiden päälle oli laitettu tiiviit kattolevyt. Osa puupaneeleiden saumoista oli auennut ja sieltä karisi kuivunutta sammalta niskaan. Sammal on yksi perinteisistä orgaanisista eristemateriaaleista, joka saa toistaiseksi jäädä välipohjarakenteeseen. Harmi, kun 1920-luvulla ei ollut ymmärretty laittaa paperia täytön ja paneloinnin väliin. Joudun ostamaan varmaan tukkupakkauksen elastista massaa ja pohjanauhaa, jotta saan saumat tiiviiksi.

Ensimmäisen kamarin alapohjan pintaan siveltyyn bitumiin oli kirjoitettu vuosiluku 1975, joten rakenne on palvellut huoneen lattiana.melkein 50-vuoden ajan. Alapohjan koolaukset ja mineraalivillat olivat kuivia, mutta niissä oli ulkoseinien reunoilla paljon ilmavuotojen jättämää nokeentumista ja joku jyrsijä oli myös selvästi käynyt seikkailemassa. Porasin betonilaattaan pari tutkimusreikä, jotta sain selvitettyä alapuolisen lämmöneristeen olemassa olon. Onnekseni sellainen löytyi, joka helpottaa uuden rakenteen suunnittelua. Tällä hetkellä mietin alapohjaan jäykän Pir-eristeen ja kelluvan lankkulattian asentamista. Tuo rakenne tehdään siis ilman betonilaatan päälle tehtyä koolausta, jota nykyisin pidetään riskirakenteena.

Toisen kamarin katto oli aivan samanlainen kuin ensimmäisen kamarin paitsi, että sen paneeleissa oli paljon enemmän ja suurempia rakoja. Seinien vaaleiden tapettien alta paljastui räikeän vihreäksi maalatut lastulevyseinät. Mietiskelin tapetteja repiessäni, että muoti on ihmeellistä. Nykypäivänä harva valitsisi kotiinsa noin voimakkaan värin ja jos valitsisikin, niin sitä käytettäisiin korkeintaan yhdellä seinällä tehostevärinä. Lattiasta ehdin irrottaa vain muovimaton, joka tässä huoneessa oli nostettu seinälle jalkalistojen alle. Pari lattian lastulevyä oli ilmeisesti uusittu jonkun myöhemmän korjauksen yhteydessä, koska niiden yläpinta oli eri tyyppinen kuin muiden levyjen ja ne oli kiinnitetty naulauksen sijaan ruuveilla. 

Korjaustöiden osalta eniten jännittää seinien tapetointi. Puukuituinen huokolevy vaatii omanlaiset pohjatyöt ja lastulevyn kosteuskäyttäyminen saumaraoissa tuo oman haasteensa. Tämän toisen kamarin seinissä oli myös pari lastulevypalaa, joita ei ollut pohjamaalattu ennen tapetointia. Niistä ei siis saa tapettua poistettua millään ja päälle tapetoinnissa näkyy vanhan tapetin kuprut. Tämä on myös yksi ongelma odottamassa prosessointia. 

Purkutöissä syntyy uskomattoman paljon jätettä. Olen lajitellut jätteet jätesäkkeihin ja raahannut ne autotalliin odottamaan kuljetusta. Puretut levyt ovat omassa kasassaan ja puutavara omassaan. Onneksi jälkikasvu on autellut jätteiden siirtelyssä, mutta säkkejä kertyy koko ajan lisää. Tarkoitus olisi tilata jossain vaiheessa jätelava tontille, mutta säästösyistä pyrin tekemään pääosan purkutöistä ennen sitä. Autotalli on onneksi reilun kokoinen ja sinne sopii vielä muutama jätesäkki poikineen. 

Historian havinaa ja purkutöitä

Mökkikiinteistön historiaan tutustuminen vanhoista asiakirjoista oli mielenkiintoista. Tontti on alun perin lohkottu mökin ikkunasta näkyvän keltaisen talon tiluksista mäkitupalaiselle. Parin vuoden kuluttua kiinteistön omistajuus siirtyi mäkitupalaisen vanhimmalle tyttärelle ja hän myi sen pari vuotta myöhemmin nuoremmalle siskolleen. Seuraava omistaja, naapuritalon nuorin tytär, opettajar, osti kymmenen vuoden kuluttua kiinteistön itselleen. Vuonna 1949 mökki siirtyi myyjän sukuun, kun hänen vaarinsa teki kaupat kiinteistöstä. Parin vuoden kuluessa hän teki kahdesti kiinteistökauppoja naapuritilan kanssa, jolloin tonttimaata lohkottiin parille kulmalle lisää. Mökkikiinteistö siirtyi myöhemmin myyjän vanhemmille ja sitten myyjälle. Tämän mökin omistajat ovat olleet naisia, lukuun ottamatta alkuperäistä mäkitupalaista, myyjän vaaria ja isää. Näin ollen mökin akka jatkaa hienosti omistajien jatkumoa.

Viikon aikana olen tehnyt mökillä töitä muutama tunti kerrallaan. Olen lapioinut lunta pihasta, jossa on parin kuukaudet lumet ja kylätien auraamisen seurauksena kertyneet lumivallit tieliittymässä. Kaiken lisäksi lunta on satanut monena päivänä lisää. Sain omalta jälkikasvulta apua poistettavien kalusteiden siirrossa mökiltä autotalliin jätekuljetusta odottamaan. 

Sen jälkeen pääsin purkutöihin. Aloitin turkoosin väriseksi maalatusta kamarista. Irrottelin ikkuna- ja jalkalistat, naulat seinistä ja lattian muovimaton. Yllätyksekseni muovimaton alla olikin lastulevyä eikä lattialankkua. Aloitin purkamaan lastulevyjä ja sen alta löytyi huokoslevyä, ilmeisesti lämmöneristävyyttä parantamaan laitettu. 

Sen alta löytyi vanhat, ei kovin hyväkuntoiset lattialankut. Irrotin muutaman lankun paikoiltaan, jotta pääsin tarkastamaan alapuolisen rakenteen. Odotin perinteistä tuulettuvaa alapohjarakennetta, mutta yllättävästi se olikin maanvarainen. 

Lankun alle oli lappeelleen asetettu 2”x4”-puukoolaus ja 50 mm mineraalivilla pikisivellyn betonilaatan päällä. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun purkamaan lattialankut, koolaukset ja eristeet betonipintaan saakka. Täytyy vielä tehdä muutama porareikä betonilaattaan, että saan jonkinlaisen käsityksen laatan paksuudesta ja sen alapuolisista kerroksista. Toivon, että betonilaatan alle olisi laitettu lämmöneristettä, koska se tekisi korjaussuunnittelun helpommaksi. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että vanhojen rakenteiden tyypistä ei mitään varmuutta ennen purkutöitä ja aina pitää olla valmis muuttamaan suunnitelmia projektin edetessä.

Käytännössä alapohjan muovimattopinnoite on toiminut rakenteen ilman- ja höyrynsulkuna, mutta muovimattoa ei ollut nostettu seiniä vasten. Lattia-seinäliittymän ilmavuodot ovat todennäköisesti tuntuneet vetona lattian pinnalla, joka on saanut alapohjarakenteen tuntumaan viileämmältä kuin mitä lämmöneristävyydeltä olisi voinut odottaa. Minun tarkoituksena on korjata rakenne siten, että sen lämmöneristävyys ja kosteustekninen toiminta ovat mahdollisimman hyvät. Lisäksi lisään rakenteeseen seiniä vasten nostetun höyrynsulun, joka toimii myös ilmansulkuna. Vain sillä tavoin alapohjarakenne saadaan riittävän tiiviiksi ja ilmavuotojen aiheuttama vedontunne hallintaan. Sisustussuunnitelman mukaisesti lattiaan tulee maalatut ponttilankut, mutta vielä pitää pohtia muita betonilaatan yläpuolisia rakenteita.

Alapohjarakenteen purkutöiden jälkeen aion purkaa saman kamarin välipohjan alapinnasta vanhat muoviset pintamateriaalit. Kamarin välipohja on osittain kylmän sivu-ullakon alla ja osa lämpimän oleskelutilan alla. Kylmän tilan kohdalla tulee välipohjassa olla höyrynsulku, jonka tulisi liittyä lämpimän tilan ulkoseinän höyrynsulkuun. Ennen korjaustöitä aion selvittää vanhan välipohjan rakennetyypin ja liittymädetaljit, jotta saan päivitettyä suunnitelmat niiden osalta. En usko, että suuria yllätyksiä liittyy näihin rakenteisiin, mutta pian se selviää.